Nelipäiväisen työviikon iloja hehkutetaan nyt kaikkialla. Syynä on brittiläinen kokeilu, jonka tulokset julkistettiin juuri. Kokeilussa joukko yrityksiä ja järjestöjä sitoutui nelipäiväiseen työviikkoona palkkoja laskematta. Tekijät väittävät kokeilun tulosten osoittavan, että työajan lyhentäminen palkkaa alentamatta on hyväksi paitsi työntekijöille myös heidän työnantajilleen.

Tulokset ovat herättäneet laajaa innostusta myös Suomessa. SDP:n Matias Mäkynen ehti jo vaatia nelipäiväisen työviikon laajamittaista kokeilua ensi hallituskaudella. Myös ammattiyhdistysliikkeessä on kovasti intoa kokeiluun.

Ilmaisia lounaita ei ole – siksi joudut olemaan perjantait duunissa

Sanon suoraan, että suhtaudun aika epäilevästi ajatukseen lakisääteisestä nelipäiväisestä työviikosta.

Ankea asenteeni ei kuitenkaan johdu siitä, että minusta ihmisten pitää raataa itsensä hengiltä veroja maksaakseen tai kestävyysvajetta umpeen kuroakseen. Ajattelen sen sijaan, että ihmiset osaavat ihan itse päättää kuinka paljon töitä haluavat tehdä ilman valtiovallan holhoustakin.

En myöskään usko ilmaisiin lounaisiin. Jos nelipäiväinen työviikko samalla palkalla olisi oikeasti hyväksi sekä työntekijöille että yrityksille, se olisi otettu käyttöön ajat sitten. 

Ahneet kapitalistithan yrittävät koko ajan tiristää enemmän irti työntekijöistään. Mikäli tulosta tulisi enemmän työaikaa lyhentämällä, niin pomosi olisi pakottanut sinut lähtemään viikonlopun viettoon torstaisin jo vuosien ajan tuottavuutta kasvattamaan. Sen sijaan kökötät perjantaisin työpaikallasi, kuten me kaikki muutkin. 

Epäilyksistäni huolimatta kannatan kuitenkin lämpimästi ehdotusta nelipäiväisen työviikon kokeilemisesta. Ajatus ilmaisesta lounaasta ei nimittäin katoa mihinkään ilman kunnollista kokeilua, joka osoittaa sen joko oikeaksi tai – kuten itse veikkaan – vääräksi.

Nyt julkisuudessa ylistetty brittikokeilu ei kuitenkaan ollut kunnollinen – vaan aika surkea esitys. Sen perusteella ei voida sanoa nelipäiväisen työviikon vaikutuksista oikeastaan mitään.

Kunnon kokeilu olisi jotain aivan muuta. Millainen siis on kunnon työaikakokeilu?

1 Kunnon kokeilu olisi satunnaiskoe

Brittikokeiluun osallistuvat yritykset valikoivat itse itsensä mukaan vapaaehtoisesti. On selvää, että yksikään yritys, joka arvioi nelipäiväisen viikon aiheuttavan isot taloudelliset tappiot ei lähtenyt vapaaehtoisesti mukaan. Oli siis varmaa jo etukäteen, että mukaan tulisi vain yrityksiä, joille kokeilun lopputulos ei olisi huono.

Kunnon kokeilussa työaikaa lyhennettäisiin tämän ehkäisemiseksi satunnaisesti valituissa yrityksissä.

2 Kunnon kokeilussa olisi verrokkiryhmä

Brittikokeilussa ei ollut lainkaan verrokkiryhmää. Verrokkiryhmä tarkoittaa siis joukkoa samanlaisia yrityksiä, joissa ei kokeiltu nelipäiväistä työviikkoa. Kuten nimi antaa ymmärtää, verrokkiryhmän tarkoitus on olla vertailukohtana kokeiluun osallistuville yrityksille. 

Pelkästään verrokin puute riittää tekemään brittikokeilusta hyödyttömän.

Kokeilun tekijät iloitsevat esimerkiksi, että mukana olleiden yritysten liikevaihto kasvoi 35 prosenttia kokeilua edeltävään aikaan verrattuna. Mutta entä jos kaikkien muiden samanlaisten yritysten liikevaihto kasvoi vielä tätä enemmän, koska ne eivät olleet kokeilussa?

Ainoa tapa tietää, oliko liikevaihdon kehitys kokeiluyrityksissä huonompi vai parempi kuin viisipäiväistä työviikkoa tekevissä yrityksissä on verrata kehitystä näihin muihin yrityksiin – eli verrokkeihin.

Sama koskee työntekijöiden vaihtuvuutta ja hyvinvointia kuvaavia mittareita. On mahdotonta sanoa, paransiko nelipäiväinen viikko niitä, koska ei tiedetä mitä samoille mittareille tapahtui kokeilun ulkopuolisissa yrityksissä.

Tämä ei ole saivartelua. Asian olennaisuuden voi havaita aika helposti. Kuvitellaan vaikkapa tutkimus, joka suosittelee yskänlääkettä lapsille sen perusteella, että jokainen yskänlääkettä syönyt kuudesluokkalainen kasvoi vuoden aikana vähintään kaksi senttiä.

En lähtisi tällä perusteella lusikoimaan yskänlääkettä lapseni suuhun, vaan miettisin paljonko lääkettä syömättömät kuudesluokkalaiset kasvoivat. Samasta syystä en usko myöskään kokeilun tuloksiin.

3 Kunnon kokeilu olisi kunnollisen mittainen

Puolen vuoden kokeilu ei kerro paljonkaan siitä, millaisia vaikutuksia nelipäiväisellä viikolla todellisuudessa on. Kokeilussa mukana oleminen voi olla niin mukavaa, että pelkästään se parantaa työntekijöiden hyvinvointia.

Kokeeseen osallistujille esimerkiksi järjestettiin kahden kuukauden valmistelujakso, johon kuului muun muassa erilaista valmennusta, mentorointia ja työpajoja, joita järjestivät muun muassa “johtavat” konsultit ja tutkijat. Kenties pelkästään tällainen huomio riittää parantamaan työhyvinvointia puolen vuoden ajaksi.

Nelipäiväinen työviikko on iso uudistus, joka muuttaa yritysten toimintaa perinpohjaisesti. Vaikutusten arviointi edellyttäisi puolta vuotta pidempää seurantajaksoa.

4 Kunnon kokeilussa otettaisiin huomioon yritysten ja ihmisten erilaisuus

Brittikokeilussa oli mukana kourallinen yrityksiä ja järjestöjä. Suurin osa oli pikkuisia, enimmäkseen korkeakoulutettuja työllistäviä palveluyrityksiä.

Tuloksia – sikäli kun niitä edes on – ei siis mitenkään voida yleistää talouteen laajemmin. Kenties me latteautomaatilla ja granolakulholla pyöriskelevät aivotyöläiset voisimme organisoida työmme vähän paremmin ja selvitä vähemmällä työajalla. Suoraan sanottuna en kuitenkaan edes tiedä onko työaika ylipäänsä mitenkään järkevä mittari meidän hommissamme.

Sen sijaan on vaikea ymmärtää, miten vaikkapa raitiovaununkuljettajan tai paperityöntekijän tuottavuus voisi nousta työajan lyhentyessä niin merkittävästi, että neljän päivän työstä voisi maksaa viiden päivän palkan.

Kunnon kokeilussa otettaisiinkin vakavasti se, että vaikutukset voivat olla hyvin erilaisia erilaisissa yrityksissä ja töissä.

5 Kunnon kokeilussa työaika oikeasti vähenee

Kenties hupaisin piirre brittikokeilussa oli se, että osallistujien työaika ei edes lyhentynyt päivällä. Keskimäärin työaika lyheni vain neljä tuntia. Yli neljäsosalla työaika ei lyhentynyt ollenkaan tai jopa piteni.

Kunnon kokeilussa tällaista sekoilua ei olisi tai ainakin se otettaisiin tuloksia laskettaessa huomioon.

Ei muuta kuin kokeilemaan, mutta kunnollista pitää olla

Oma veikkaukseni on, että ei ole mahdollista maksaa neljän päivän työstä viiden päivän palkkaa. Veikkaan myös, että kaikki myös tietävät tämän syvimmällä sisimmässään. Siksi työntekijät tai edes heidän nyt kokeilusta intoilevat ay-edustajansa eivät olekaan tosissaan vaatineet neljän päivän työviikkoa.

He tai siis me haluamme mieluummin viiden päivän työviikon – ja viiden päivän liksan.

Ajattelen myös, että meidän pitäisi Suomessa lähivuosina tehdä mieluummin vähän enemmän kuin vähän vähemmän duunia. Meillä kun on ne vanhukset hoidettavana, vihreä siirtymä maksettavana ja olisi kiva että vähän jäisi muuhunkin.

Toki tänne tarvitaan myös lisää porukkaa ja samalla työmäärällä pitäisi saada aikaan enemmän, mutta se ei silti taida riittää. Tarvitaan myös lisää työntekoa.

Kokeilla silti aina voi – kunhan kokeillaan niin, että oikeasti opitaan jotain. Minut voi siis laskea Mäkysen, SAK:n ja muiden kokeiluintoilijoiden joukkoon. Siis kunhan suunnitelmissa tosiaan on kuvailemani suurisuuntainen satunnaistettu työaikakoe, jonka rinnalla perustulokokeilu oli näpertelyä.

Jos pidit näistä ajatuksista, muista että voit äänestää minua eduskuntavaaleissa.

Jos pidit ajatuksista tosi paljon, tule mukaan kampanjaan tai lahjoita.