Asumistuesta on taas puhuttu viime päivinä. Yritän tässä paitsi kertoa oman näkemykseni myös tuoda pikkuisen enemmän selvyyttä siihen, mistä ylipäänsä keskustellaan.
Asumistukea koskevan keskustelun yksi merkittävä ongelma nimittäin on, että siinä sekoitetaan koko ajan toisiinsa kaksi eri kysymystä. Ainakin osa keskustelua leimaavasta moraalisesta pöyristelystä ja ohipuhumisesta selittyy sillä.
Kysymykset ovat:
- Pitääkö sosiaaliturvan olla korkeampi alueilla, joilla asuminen on kalliimpaa eli käytännössä isoissa kaupungeissa?
- Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kyllä, onko asumistuki hyvä tapa tukea ihmisiä, jotka asuvat kalliilla alueilla?
Oma vastaukseni kumpaankin on kyllä, mutta nämä ovat eri kysymyksiä, joihin on vastattava eri tavalla.
Onko asumistuki hyvä tapa tukea kaupunkilaisia?
Aloitan jälkimmäisestä kysymyksestä, koska se on helpompi. Oletetaan siis, että on päätetty tukea isoissa kaupungeissa asuvia pienituloisia enemmän kuin halvemmilla alueilla asuvia.
Pitää siis vain miettiä, kuinka tämä tuki pitäisi jakaa. Nykyinen asumistuki on tietysti yksi vaihtoehto. Mitkä ovat sen kilpailijat?
Käytännössä näitä on kaksi. Ensimmäinen kilpailija olisi kaikille kaupunkien pienituloisille vuokraan katsomatta maksettava tuki tai kaupunkilisä. Tämän asumistuen korvaavan tukimuodon taso voisi riippua kaupungin yleisestä vuokratasosta, mutta ei perheen omasta vuokrasta.
Tällainen tuki vastaisi osittain yleisimpään asumistuen kritiikkiin eli asumistuen valumiseen vuokranantajille. Yleinen käsityshän on, että tekemällä asumisesta halvempaa asumistuki kannustaa asumaan väljemmin eli ekonomistikielellä kysymään lisää asumispalveluja.
Kysynnän kasvun taas ajatellaan nostavan asumisen hintoja ja hyödyttävän vuokranantajia. Tämän tarinan mukaan asumistuki on siis käytännössä tukea vuokranantajille, ei vuokralaisille.
Vuokrasta riippumaton tuki sen sijaan tekisi saajistaan vähemmän köyhiä, mutta ei alentaisi heidän asumisesta maksamaansa hintaa. Näin kannustimet asua säästäväisesti säilyisivät.
Tutkimuksen mukaan asumistuki ei kuitenkaan poikkea hintavaikutukseltaan tästä kuvitteellisesta vuokrasta riippumattomasta tukimuodosta. Huolellisissa tutkimuksissa ei nimittäin ole havaittu asumistuen muutosten vaikuttavan asuntojen hintoihin.
Miten niin asumistuki ei nosta hintoja?
Tutkimustulokset eivät ole niin epäintuitiivisia kuin miltä ne kuulostavat. Asumistuki nimittäin korvaa asumismenoja vain tiettyyn, verraten matalaan ylärajaan saakka.
Asumistuen saajat joutuvat maksamaan vuokran rajan ylittävältä osalta kokonaan. Suurin osa vuokrista on ylärajaa korkeampia. Toisin sanoen jos asumistuen saaja haluaa muuttaa “liian” isoon asuntoon, hän joutuu maksamaan lisävuokran kokonaan omasta pussistaan.
Siksi asumistuki ei kannusta asumaan “liian” väljästi, vaan toimii aika lailla samalla tavalla kuin kilpailijansa, vuokrasta riippumaton tulonsiirto. Siksi myöskään tukimuotojen hintavaikutuksissa ei ole eroa.
Sen sijaan kustannuksissa varmasti on. Kaikille jaettava tuki maksaisi veronmaksajille huomattavasti enemmän kuin nykyinen vuokraan sidottu asumistuki.
Asumistuki pärjääkin oikein hyvin vertailussa kaikille maksettavaan tukeen. Se on verraten edullinen eikä valu hintoihin enempää kuin tämä kilpaileva tukimuoto.
Tuettu asuminen on huono tapa tukea pienituloisia
Toinen asumistuen kilpailja on tuettujen, esimerkiksi kaupungin vuokra-asuntojen tarjoaminen pienituloisille. Tuettuja asuntoja on tietysti tarjolla jo nyt, mutta tarjonnan laajentaminen voisi olla yksi vaihtoehto asumistuelle.
Kaupungin vuokra-asunnoissa tulonsiirto annetaan markkinavuokraa alempana vuokrana, eikä suoraan käteisenä.
Tukeminen tällä tavoin on tutkitusti paljon asumistukea huonompi vaihtoehto.
Alennetun vuokran muodossa jaettu tuki kohdentuu ensinnäkin paljon huonommin kuin asumistuki. Asumistukea saavat oikeasti pienituloiset. Sen sijaan kaupungin vuokra-asunnoissa asuu paljon hyvätuloisia. Tuettu asuminen on siis merkittävässä määrin tulonsiirto hyvätuloisille.
Samojen tutkimustulosten mukaan tuettu asuminen estää myös segregaatiota huonommin kuin asumistuki.
Tuettu asuminen on epätasapuolinen tukimuoto. Se kohdistuu vain niille onnekkaille, jotka sattuvat saamaan tuetun asunnon. Asumistukea saavat kaikki tasapuolisesti.
Itse asiassa tuettu asuminen nostaa niiden pienituloisten vuokria, jotka eivät saa tuettua asuntoa. Tuetuissa asunnoissa asutaan väljemmin kuin markkinahintaisissa, joten muut joutuvat kilpailemaan vähemmistä neliöistä.
Sosiaalinen asuntotuotanto on tärkeä palvelu erityisryhmille, joiden on vaikea saada asuntoa markkinoilta. Yleisenä kaupunkilaisten tukimuotona se on yksinkertaisesti huono.
Pitääkö kaupungissa asumista tukea ylipäänsä?
Toisin sanoen jos kalliissa kaupungeissa asuvia pienituloisia halutaan tukea, asumistuki on siihen mainettaan parempi vaihtoehto.
Nyt täytyykin enää vastata alun kahdesta kysymyksestä ensimmäiseen ja vaikeampaan. Onko ylipäänsä perusteltua tukea pienituloisten asumista kalliissa kaupungeissa?
Minusta on.
Yritän luonnostella asumistuen vastustajien näkemyksen ja vastata siihen. Vastustajat sanovat jotenkin näin:
Mikä tahansa kaupunkilaisille pienituloisille maksettava tuki kannustaa muuttamaan kalliille alueelle. Ehkä asumistuki ei nosta hintoja sen enempää kuin vaihtoehtoisetkaan tukimuodot, mutta lopettamalla tuet ylipäänsä vuokrat takuulla laskisivat. Ihmiset saavat vapaasti valita asuinpaikkansa, mutta ei ole valtiovallan tehtävä vaikuttaa valintaan tukiaisilla.
Tämä on tietysti osittain totta. Jos kaikki pienituloisten kaupunkilaisten tuet lakkautettaisiin, hinnat voisivat hyvinkin laskea. Samaan aikaan toki myös monen elintaso romahtaisi ja muutto kotoa olisi edessä.
Kenties tämä voisi vielä jollekin ankaralle markkinataloushenkilölle kelvata – valtion tehtävä ei ole tukea asuinpaikkavalintoja! – mutta minulla on vastaus heillekin.
Menemättä yksityiskohtiin on nimittäin niin, että syrjäseuduilla asumista tuetaan epäsuorasti sekä verotuksen että valtionosuusjärjestelmän kautta. Asumistuki on tarpeellinen vastapaino. Ilman sitä monet pienituloiset ohjattaisiin asumaan alueilla, jossa työpaikkoja on vähän ja niiden tuottavuus alhainen.
Joka tapauksessa tässä on mielestäni yksi syy siihen, miksi asumistukikeskustelu on niin vaikeaa. Monesti tuen kannattajat puhuvat ensimmäisestä, sen vastustajat toisesta kysymyksestäni. Tuloksena on sekaannus.
Seuraavan kerran kun ajaudut ikävään asumistukiväittelyyn, kysy vastapuolelta puhuuko hän nimenomaan nykyisen kaltaisesta asumistuesta – vai pienituloisten kaupunkilaisten tukemisesta ylipäänsä.
Poliittiset johtopäätökseni
Asumistuki on ihan hyvä tukimuoto. Asumistuen leikkaus ei ole leikkaamista vuokranantajilta, vaan kaupunkien pienituloisilta.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö asumistuen tasoa pitäisi tarkastella osana edessä olevaa pakollista säästökuuria. Kaikki tulonsiirrot joutuvat syyniin seuraavalla hallituskaudella.
Mutta toisin kuin joskus väitetään, asumistukien leikkaus ei ole jonkinlainen ilmainen lounas, joka ei kohdistuisi tuensaajiin, vaan vuokranantajiin.
Asumistukimenot ovat kasvaneet vauhdikkaasti viime vuosina. Tiukan julkisen talouden aikana tämä tietenkin herättää huomiota. Mutta menojen kasvu on vain yksi oire laajemmasta ongelmasta. Asuntoja on kasvukeskuksissa liian vähän.
Ratkaisu ongelmaan on riittävä asuntotuotanto. Lisää kaupunkia – vähemmän asumistukea.