Valtiovarainministeriö eli kavereiden kesken VM julkaisi viime viikolla kaksi asiakirjaa – menokartoituksen ja verokartoituksen. Kuivista nimistään huolimatta ne ovat räjähdysherkkää tavaraa. Menokartoitus on oikeasti lista mahdollisista leikkauksista ja verokartoitus vastaavasti veronkiristyksistä.

Moni poliitikko erityisesti vasemmistossa närkästyi asiakirjoista. Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson kutsui listoja “kylmääviksi”.

Minusta Andersson tuomitsee ministeriötä vähän liian ankarasti. Se ei aja tiettyä leikkaus- tai kiristyslinjaa. VM:n laatimat kartoitukset ovat pikemminkin pahanmakuisten ruokien buffet-pöytä, josta tulevat hallitukset voivat poimia lautaselleen omasta mielestään vähiten kauhealta maistuvan annoksen.

Oikea syy olla huolissaan VM:n vallasta

Olen kuitenkin myös itse vähän huolissani siitä, että VM:n lista hallitsee nyt julkista taloutta koskevaa keskustelua. Syyt ovat kuitenkin toiset kuin Anderssonilla.

Minua huolettaa ministeriön liika konservatiivisuus.

Suomessa pitäisi käydä vaalien alla tiukkaa keskustelua siitä, mitä julkisen sektorin pitäisi ylipäänsä tehdä tai ei pitäisi tehdä.

Nyt tällaista pohdintaa ei tehdä aatteellisesta, taloustieteellisestä eikä oikein mistään järjellisestä näkökulmasta. Ainoa näkökulma on VM:n kirstunvartijanäkökulma – pakko saada tilit tasan ja menot vastaamaan tuloja.

Julkisen talouden hyvä hoitaminen on tärkeää. Mutta VM:n kirstunvartijoilla ei tietenkään ole, eikä pidäkään olla mitään näkemystä siitä, kuinka paljon rahaa ylipäänsä pitäisi kerätä ja mihin se pitäisi käyttää.

Kirstunvartija ei voi kertoa, pitääkö tilata Tekniikan maailma

VM on vähän kuin henkilökohtainen talousneuvojamme.

Talousneuvoja voi neuvoa meitä miten saamme rahat riittämään. Mutta hän ei kykene antamaan ohjeita oikeasti tärkeissä valinnoissa, kuten siinä kuinka paljon meidän kannattaa tehdä työtä, kuinka paljon viettää vapaa-aikaa, millainen ammatti tai koulutus tai puoliso kannattaa valita tai edes pitäisikö Maaseudun tulevaisuus peruuttaa ja tilata vaikka Tekniikan Maailma.

Talousneuvoja vain laskee mihin meillä on varaa ja mihin ei, hän ei voi kertoa mihin panostaa ja mikä lopettaa. Jos jätämme tulevaisuutemme talousneuvojan varaan, jämähdämme ikuisiksi ajoiksi tekemään ihan samaa –pikkuisen enemmän silloin kun rahaa on ja pikkuisen vähemmän kun sitä ei ole.

Kuten talousneuvoja, VM:n kirstunvartijat voivat kertoa miten valtio saa rahat riittämään, jos julkinen sektori tekee suurin piirtein sitä mitä se nytkin tekee.

He voivat kertoa, kuinka paljon lisää tuloja tulee jos tuota veroa korotetaan, tai kuinka paljon menot vähentyvät jos tätä etuutta leikataan

He eivät sen sijaan osaa sanoa, mitä valtion tehtäviin kuuluu ja mitä ei.

Pohditaan isoja kysymyksiä, beibi!

Jos keskustelu julkisesta taloudesta jätetään VM:n varaan, jäämme pohtimaan julkisia tuloja ja menoja hyvin kapeasta vinkkelistä.

Keskustelu itse pääasiasta eli siitä mitä kuuluu julkisen sektorin tehtäviin jää käymättä. Tämän pääasian pohdinta kuuluu kansalaisille ja heitä edustaville politiikoille, eivätkä VM:n viisaat viranhaltijat voi tehdä sitä puolestamme.

Se on suureksi osaksi aatteellista pohdintaa – vaikka toki taloustieteestä voi saada vähän tukea pohdinnalle.

Juustohöylä on tämän kunnollisen aatteellisen päätöksenteon täydellinen vastakohta. Jos leikataan ja kiristetään joka paikasta vähän, luullaan että vältytään vaikeilta aatteellisilta kysymyksiltä. Tosiasiassa paikallaan pysyminen on ihan yhtä iso – ja riskipitoinen valinta kuin liikkuminenkin.

Mentaalipuolen harjoitus isojen kysymysten pohdintaan

Kehotankin sinua, lukija lähtemään vaaralliselle polulle ja miettimään isoja kysymyksiä. Mitä jos ei otettaisikaan lähtökohdaksi nykytilannetta, vaan aloitettaisiin puhtaalta pöydältä? Miltä julkinen talous ja hyvinvointivaltio näyttäisivät?

Mitä jos nyt ei maksettaisi yritys- tai maataloustukia ja joku ehdottaisi, että käytetään niihin miljardeja? Kannattaisitko ehdotusta? Jos et, miksi et kannata niiden lakkauttamista?

Jos ansiosidonnaista työttömyysturvaa maksettaisiin nyt 200 päivää ja joku ehdottaisi ajan tuplaamista, kannattaisitko? Jos apteekkijärjestelmä luotaisiin tyhjästä, rakentaisitko nykyisen järjestelmän?

Jos valtio ei omistaisi Fortumia, pitäisikö sinusta valtion ostaa siitä puolet 7 miljardilla? Jos yleissitovia työehtosopimuksia ei olisi, parantaisiko niiden ottaminen käyttöön maailmaa? Päädyttäisiinkö nykyiseen kuntarakenteeseen puhtaalta pöydältä?

Lisää samanlaisia kysymyksiä on helppo keksiä.

Ajattelu on vaikeaa ja vaarallista

Todellisuudessa emme tietenkään voi aloittaa uudelleen tyhjästä, mutta tällainen ajatusharjoitus on hyödyllistä. Jos vastaat kaikkeen, että kyllä nykytilanne on paras mahdollinen, niin onneksi olkoon. Elämme sinun mielestäsi täydellisessä maailmassa.

Jos – kuten minä – vastaat aika usein, että tyhjältä pöydältä aloittaminen tuskin johtaisi nykytilaan, joudut miettimään, että pitäisikö nykytilaa muuttaa. Siis muuttaa oikein kunnolla, eikä vain käyttää VM:n juustohöylää.

Ison muutoksen ajattelu on oikeasti vaikeaa ja huomaan sen käyvän iän myötä vain vaikeammaksi. Mutta harjoitus auttaa.

Heitän tähän loppuun vielä yhden ajatuksen, joka kuulostaa meistä aika demareista suomalaisista aika radikaalilta. On mahdollista, että valtio tekee asioita, joita sen ei pitäisi. Tällaisen toiminnan lakkauttaminen on hyvä asia. Sitä ei tarvitse pyytää anteeksi, vaan siitä voi olla ylpeä.

Julkista sektoria pienentämälläkin voi osoittaa johtajuutta, ei vain sitä kasvattamalla.